lauantai 20. toukokuuta 2017

Torkkupeitto jääletti-kankaasta

Jos edellinen vauvan peitto vei aikaa, oli tämä sen sijaan ihan super nopea tehdä. Omissa käsitöissäni pääpaino on monesti virkkaamisessa ja neulomisessa, joten en meinaa ikinä tottua siihen että ompelemalla työt valmistuvatkin pikaisesti. Tällä kertaa tulevan vauvan jemmalaatikkoon päätyi Vimman ihanasta jääletti-kankaasta tehty torkkupeitto.



Neulepeiton ohelle halusin tehdän jonkun hieman ohuemman, vaikka tuli lopulta tähänkin valittua vuorikankaaksi samainen microfleece kuin edelliseenkin peittoon. 



En ole läheskään niin hullaantunut näihin Vimman letteihin kuin moni muu, mutta parit legginsit löytyy meiltäkin. Ja tämä jääletti vei syystä tai toisesta sydämeni heti ensisilmäyksellä. Jotenkin niin raikas tuo turkoosi sävy valkoisella pohjalla! Onneksi kangasta jäi vielä vähän yli, lopuista saa vielä ainakin pipon ommeltua ja ehkä niistä pienimmistäkin jämäpaloista täytyy jotain kehitellä, sen verran mieluisa tuo kuosi on ettei raaskisi roskikseen heittää yhtään.


Siinäpä se, enempää kerrottavaa en näin simppelistä työstä oikein keksi. Tällä hetkellä työn alla on vielä vähän jotain pientä poikavauvalle, mutta myös ensi kuun värihaastetyötä silmällä pitäen jotain kirkkaan pinkkiä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

perjantai 12. toukokuuta 2017

Neulottuja ja virkattuja synttärikoristeita

Blogiani seuranneet tietävätkin että tykkään järjestää lasteni synttärit aina jonkin teeman ympärille. Kahden pienen tytön äitinä läpi ollaan käyty Pieni merenneito, My little pony ja Frozen (näihin postauksiin pääsee halutessaan tutustumaan Juhlat-tunnisteen kautta). Ensi kuussa nuorempi tyttäremme täyttää kaksi vuotta ja tällä kertaa teemana on Disneyn Kaksin karkuteillä eli toisinsanottuna Tähkäpää.



Monesti turvaudun koristeluiden suhteen ilmapalloihin ja pompomeihin, sekä toteutuvathan eri teemat vahvasti myös tarjoilujen puolella. Kaksin karkuteillä-elokuvan värimaailmahan on violetti ja keltainen ripauksella vaaleanpunaista, joten tässä oli myös hyvä sauma käyttää niitä surullisenkuuluisia jämälankoja. Keltaisesta neuloin palmikon ja erivärisistä puuvillalangoista virkkasin kukkia, luultavasti ruokapöytää koristamaan.



Kuvan mekko oli todellinen löytö Facebookin kirppikseltä, meillä ei nimittäin juurikaan violettia vaatekaapeista löydy, mutta tämä hankinta tuli maksamaan vain hieman reilut 5 euroa ja ei kuitenkaan ole niin juhlava etteikö sitä voisi käyttää muulloinkin.

Tarjoilujen suunnittelu on sekin hyvällä mallilla. Täytekakun suhteen turvaudun taas siskoni osaaviin käsiin ja muuten mennään luultavasti hyväksi havaituilla herkuilla (enemmän suolaista kuin makeaa), mutta kuitenkin teemaa toteuttaen.
Mielipiteitähän nämä teemajuhlat jakavat ja osaa pitää näitä turhuutena. Haluaisin kuitenkin korostaa etten itsekään katso pahalla jos joku ei synttäreihin isommin panosta, varsinkaan minkään tietyn teeman merkeissä. Lapset ovat varmasti tyytyväisiä joka tapauksessa, enemmänhän tämä ainakin näin pienten kanssa on vaan äidin omaa huvia.

Ja äideistä puheenollen; jos en enää tällä viikolla blogin ääreen ehdi niin haluan toivottaa jo etukäteen hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja mummoille, jo oleville ja tuleville! <3

lauantai 6. toukokuuta 2017

Sataa sataa ropisee

Tässä tulee tämän kertainen värihaaste-työni; tummansinisen toukokuun merkeissä torkkupeitto tulevalle vauvallemme.


Aloitin tekemään tätä, tai siis ensimmäistä versiota tästä, joskus alkuvuodesta. Suunnitelma ja toteutus on muuttunut matkan aikana melkoisesti, lähtötilanne oli nimittäin beige peitto vaaleansinisillä sadepisaroilla ja valkoisella pilvellä ja kaikki tämä kirjoneuleena. Lopputulos oli vain jotain aika kamalaa suoraan sanottuna! Olen tehnyt kirjoneuletta vain pari kertaa aiemmin, mutta mielestäni sukissa onnistuin ihan kiitettävästi (vai mitä sanotte näistä ja näistä? Kyllä ne sukiksi kai tunnistaa). Sen sijaan peitossa käsiala oli kirjoneuleen osalta aivan liian tiukkaa eli työ oli paikoitellen aika kireä ja lopputulos kupruileva ja epätasainen. Ei hyvä.
Pettymys oli suuri ja pienen hetken vannoin etten enää ikinä neulo mitään. Siitä onneksi päästiin aika nopeasti yli, mutta päätin kuitenkin pelata varman päälle ja kokeilla seuraavalla yrityksellä vähän erilaista lähestymistapaa peiton tekoon.



Käytin edelleen Novitan puuvilla-bambua, mutta tällä kertaa valitsin väriksi tummansinisen. Aloitin tekemällä helmineulosta ja sitä jatkoin myös reunoissa koko ajan muutamien silmukoiden verran jotta reunat eivät lähtisi taipumaan. Ja myös ulkonäkösyistä.
Kun peitto oli halutun kokoinen, kävin reunat läpi kiinteillä silmukoilla ensin tummalla, sitten vaaleansinisellä ja lopuksi vielä kerran tummalla. Tuon vaaleansinisen raidan halusin tuohon yhdeksi yksityiskohdaksi, mutta myös siksi että saisin vuorikankaan ommeltua kiinni vaaleansinisellä langalla sen kohdalta.

Sitten oli sadepisaroiden vuoro. Päätin unohtaa valkoisen pilven mitä olin ensin kaavaillut peiton yläreunaan ja tein pelkkiä pisaroita koristeeksi. Tällä kertaa virkkaamalla..



Pisarat ompelin kiinni neuleeseen ja enää jäljelle jäikin vuorikankaan kiinnitys. Löysin kerran Eurokankaan palakangaslaarista juuri oikean sävyistä ja ihanan pehmeää microfleeceä. Leikkasin sopivan palan ja ompelin koneella reunat. Neulottuun peittoon ompelin fleecen kiinni käsin.




Tämän tekemiseen tuli siis käytettyä monenlaista tekniikkaa; on neulottu, virkattu ja ommeltu niin koneella kuin käsinkin. Silti sanoisin tämän olevan erittäin helppo tehdä. Valmiin peiton mitat ovat 58x58cm, eli ehkä vähän pienehkö torkkupeitoksi (monet kauppojen peitot tuntuvat olevan 70x70), mutta voi olla että tätä tuleekin käytettyä lähinnä kaukalossa jalkoja lämmittämässä.




Sellaista tällä kertaa. Työn alla on eräs toinenkin torkkupeitto, vähän ohuempi vain kesävauvalle. 
Oliko jollain muullakin värihaasteeseen osallistuvalla tässä kuussa värinä sininen? Entä onko joku muukin aloittelija kokenut vastaavaa turhautumista kirjoneuleen kanssa vai onko se mennyt muilta alusta lähtien kivuttomasti?

torstai 4. toukokuuta 2017

Muovilaatikon uusi ilme (+ohje)

Meillä on kaksi koiraa ja ostamme aina molemmille kerralla isot säkilliset ruokaa. Aiemmassa kodissa meillä oli keittiön tasolla neljä Ikean kannellista huurteista lasipurkkia täynnä ruokaa ja vajaita säkkejä säilytettiin vaatehuoneessa. Tässä uudessa kodissa olen miettinyt pääni puhki muitakin vaihtoehtoja. Vaikka keittiö on aiempaa isompi, en haluaisi täyttää tasoja purkeilla ja purnukoilla, enkä varsinkaan halua niiden ruokasäkkien pyörivän tiellä vaatehuoneessa enkä missään muuallakaan. Olen pohtinyt kaikenlaista pyykkikoreista lähtien (sellainen iso kannellinen pyykkikori siis voisi toimia, laittaisi ruokapussin sinne), kunnes keksin että nuo SmartStore-laatikothan voisivat käydä tähänkin. Niitä meille onkin kertynyt. 
Kuitenkaan en haluaisi että sisältö näkyisi kokonaan läpi, joten taas oli pienen googlettelun ja Facebookin askarteluryhmien selaamisen paikka. Törmäsin mm.seuraaviin vaihtoehtoihin; tapetointi, DC-Fix, kankaan liimaaminen tai kalkkimaali. Eniten innostuin kangas-vaihtoehdosta, koska niitähän meiltä löytyy ja tuo DC-Fixien ja muiden kanssa säätäminen ei ole vahtinta aluettani.
En kuitenkaan malttanut odottaa että pääsisin kauppaan ostamaan jotain tarpeeksi tehokasta liimaa, joten päätin kokeilla tällaista ei-niin-lopullista ratkaisua; ompelin päällisen mikä on helppo irroittaa eikä jätä laatikkoon jälkiä.


Kyllähän se sisältö sieltä vähän näkyy tässäkin vaihtoehdossa, mutta jos nyt esimerkiksi niitä koirien nappuloita, tai miksei vaikka lasten leluja, päätyisin tähän laittamaan niin eipä tuo haittaa. Tässä vielä ohje jos joku innostuu kokeilemaan:

Tarvikkeet:
Trikookangasta
Joustavaa pitsinauhaa tai muita koristeita näin halutessasi
Ompelukone



1. Mittaa laatikon kaikki sivut, eli ympärysmitta toisin sanottuna. Itse käytin tuota aika isoa laatikkoa, en nyt muista tilavuutta mutta ympärysmitaksi sain 148cm. Korkeutta tuolla päällystämälläni alueella on noin 20cm.
2. Leikkaa trikookankaasta laatikkoon sopiva pala. Omalla palallani oli kokoa 134x20, eli 14cm lyhyempi kuin laatikon mitat. Tämä siksi että kangas pysyisi napakasti laatikon ympärillä, trikoo joustaa niin hyvin ettei sen asettelussa tule olemaan ongelmaa.

Tässä vaiheessa olin leikannut palasta vain pari senttiä lyhyemmän kuin mikä oli laatikon ympärys, vielä oli siis varaa lyhentää ihan reilusti

3. Ompele kankaan pitkät sivut
4. Ompele mahdollinen pitsinauha tai muut koristeet kiinni
5. Vielä päät yhteen nurjalta puolelta, käännä työ oikein päin ja valmis! Lopputulos näyttää aika pitkälti tuubihuivilta.


6. Sitten vain asetellaan huivi laatikon päälle ja that's it. Hyvin nopea tuunaus jos haluaa vähän peittävyyttä kirkkaaseen laatikkoon.


Hyvää ja aurinkoista toukokuun alkua kaikille!

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Matto kuin karkki

Miten voikin tehdä ne viimeiset kierrokset usein niin tiukkaa..Tätä mattoa aloitin tekemään jo useampi viikko sitten ja ensimmäisen illan aikana sainkin sen jo hyvälle mallille, mutta sitten jotain tapahtui. Rakot sormissa..Muutto..Muut projektit.
Noh, mutta valmis se nyt on. Alunperin mietin että olisin lisännyt vielä valkoista väriä reunaan ja itseasiassa sitä yritinkin, mutta ostamani kude oli jotenkin niin erilaatuista kuin nämä kaksi muuta joten hylkäsin sen. Mutta ihan kiva pikkumatto siitä tuli näinkin ja värimaailma ei varmaan yllätä? Mintunvihreä ja vaaleanpunainen vaan toimii. Nämä kuvat on otettu olohuoneessamme joka on nyt väliaikaisesti täynnä noita lasten leluja ja kirjoja, mutta lopullisen paikanhan matto tulee saamaan jomman kumman tyttäremme huoneesta kunhan ne joskus valmistuvat.


Taustalla näkyy aiemmin viime vuonna virkkaamani peitto

Aloitin virkkaamaan Asteri-maton ohjeella, mutta hyvin pian päädyin soveltamaan lopun mieleni mukaan.



Vaaleanpunainen kude meni erittäin tarkalle ja sitä ei itseasiassa mennyt senttiäkään hukkaan. Mintunvihreää sen sijaan ostin kaikki kerät mitkä kaupasta löysin ja voi olla että siitä tulee vielä joskus saman tyylinen matto beigen tai harmaan värin kanssa. Käytin Kaupunki trikookudetta mikä oli kätevästi jo valmiiksi kerällä, inhoan nimittäin sitä kudevyyhtien kerimistä.

Tähän loppuun mainittakoon että onpa mukava näpytellä tätä postausta omassa kodissa ja oikein tietokonepöydän äärellä. Ja löysin sen kauan kadoksissa olleen ompelukoneenkin nyt lopullisen muuton myötä! Jospa tuo postaustahtikin tästä saataisi pikkuhiljaa kohdilleen :)

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Operaatio lastensänky

Kivaa pitkäperjantaita kaikille! Täällä herättiin aamulla auringonsäteisiin ja kaiken lisäksi vielä omassa kodassa useamman viikon remonttievakon jälkeen. Ihan mahtavaa kun hommat etenee ja vaikka tekemistä on vielä todella paljon, niin onpahan edes pari huonetta mitä pääsee sisustamaan. Johan tässä vähän vajaassa puolessa vuodessa on vieroitusoireita tullutkin. Tällä hetkellä valmiina on olohuone ja meidän aikuisten makkari. Lastenhuoneita vasta aloitetaan tekemään, joten tuo minun ja mieheni makuuhuone tulee nyt väliaikaisesti toimimaan lasten leikkihuoneena ja jatkamme eri kerroksessa nukkumista. Uuden lastensängyn osto on kuitenkin ajankohtaista jo nyt, koska taaperomme nukkuu vielä päiväunet ja haluaisin että molemmissa kerroksissa olisi joku paikka missä nukkua. Niin ja kovin montaa viikkoahan tässä ei enää ole uusimman perheenjäsenen syntymään ja haluaisinkin että tämänhetkinen kuopuksemme ehtii rauhassa tottua kaikkiin muutoksiin eikä koe että vauva vie hänen sänkynsä. Tyttäremme nukkuu siis edelleen tilanpuutteen vuoksi pinnasängystä, josta on tosin toinen isoista laidoista poistettu jo monta kuukautta sitten. 

Pitkään olin aivan varma että myös toiselle tytöllemme hankimme samanlaisen sängyn kuin esikoiselle, Ikean Brimnes-sarjasta. Aikoinaan tuntui järkevältä ostaa lapselle suoraan 80x200cm sänky eikä mitään välimallia. Tämä päätös on osoittautunut meidän perheessä erittäin toimivaksi ja olen itsekin nukkunut monet yöt tuossa sängyssä. Sängyn saa myös levitettyä parivuoteeksi eikä tuota säilytystilaakaan ei ole koskaan liikaa, joten niistäkin plussaa!

Sänky Ikean Brimnes, kuva vanhasta kodistamme
 Nyt kuitenkin kävi niin että sain kuulla tällaisesta monelle varmasti tutusta sängystä kuin Ikean Kura ja innostuin välittömästi (kiitos vaan Anniina tästäkin villityksestä jos luet tämän :D). Miten tuo olikin mennyt minulta ohi, oikea DIY-ihmisen unelma! Kyseessä on siis käännettävä sänky, eli sitä voi käyttää yhdellä lapsella matalana sänkynä jolloin siihen on mahdollista tehdä esimerkiksi verhokatos tai kiinnittää muita koristeita. Toisinpäin käännettynä taas saadaan parvisänky jonka alle jää kivasti säilytys- tai leikkitilaa. Tai voihan sinne tehdä myös alapedin jolloin päästiin vielä kolmanteen vaihtoehtoon eli kerrossänkyyn.

Kuva täältä
Kuva täältä
Kuva täältä
Netti on pullollaan toinen toistaan upeampia tuunauksia tästä sängystä. Jos pidän Brimnes-sängyn monipuolisuudesta ja pitkäikäisyydestä, niin tämä menee kyllä täysin samaan kastiin. Alunperin ajattelin tosiaan sänkyä ihan vain pienemmälle tytöllemme, mutta mieheni heitti ilmoille idean kerrossänkyvaihtoehdosta ja samassa huoneessa nukkumisesta, jolloin toinen yläkerrassa (eli siellä "pääkerroksessa") sijaitsevista tulevista lastenhuoneista jäisi leikkihuoneeksi. Ja toki kun kolmaskin lapsi on tulossa niin kaikki tämän sängyn ominaisuudet ja hyvät puolet vain korostuvat.
Poikalupaksen takia mietinkin maalaavani sängyn puunväriset rimat valkoisella, jotta se olisi mahdollisimman neutraali, mutta tapetti- ja maalinäytteitä hakiessani huomaan jälleen haikailevani prinsessasävyjen perään..Hups!



Tuo Capri on ihana sävy kun nyt siihen mintunvihreään olen niin ihastunut ja se kävisi kaikille. Mutta mites tuo ruusutapetti (sängyssä olevia levy-osia varten) ja Tutut, Vaahtokarkit ja Ballerinat? Pitänee vielä miettiä. Järkevämpäähän se olisi lisätä noita prinsessaelementtejä sitten sen mahdollisen verhon muodossa. 
Mutta johonkin piti nyt päästä purkamaan tätä innostusta ja eri vaihtoehtoja, Ikeaan suuntaamme näillä näkyminen maanantaina joten viikonlopun yli on aikaa sulatella.


Kiva kun pääsee tekemään jotain hauskaa ja erilaista mistä uskoisin lastenkin pitävän! Muuten meillä on hyvin neutraalia, mutta lastenhuoneen kohdalla saa onneksi vähän hullutella.

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Mintunvihreä setti vauvalle

Pitänee taputtaa itseään olalle kun tulin joulukuussa Sirpukan solmuissa-blogin värihaasteeseen ilmoittautuessani laittaneeksi huhtikuun väriksi mintunvihreän. Minkäänlaista päänvaivaahan tämä kuukausi ei siis ole aiheuttanut, vaan päinvastoin - olen niin rakastunut tuohon väriin tällä hetkellä että voisin tehdä siitä vaikka ja mitä. Ompelukoneen katoaminen muutossa hidastaa vähän vauhtia, mutta onneksi puikot ja koukut ovat tallessa. Hieman tulkinnanvarainenhan tuo tosin varmaan on ja nämäkin näyttävät varmasti monen näytöllä ennemmin turkoosilta, mutta mintunvihreäksi käyttämiäni lankoja kuvailisin.

Tein hiljattain tulevalle vauvallemme setin johon kuuluu pipo, sukat, tumput ja pari tuttinauhaa. Kaikki omasta päästä (ja aika peruskauraahan ne ovatkin) ja jotain tekisin nyt erilailla, mutta ainakin ne on rakkaudella tehty.





Pipo oli ihan ensimmäinen asia minkä tein ja siihen sain inspiraatiota Gugguu-lastenvaatemerkistä jossa on ihanan värisiä tupsupipoja lapsille. Lankana on Egypto Cotton-niminen pehmeä puuvillalanka kaksinkertaisena. Olin sitä kerran yhden 50g kerän ostanut ja se riitti onneksi tähän.

Tuttinauhoihin käytin Catania-lankaa ja tähtiklipsit on tilattu Nappikauppa Punahilkasta.



Tumppuihin ja sukkiin käytin laatikon perukoilta löytyneitä jämäkeriä.



Tulipa tuota muuten ostettua tällä viikolla mintunvihreää trikookudettakin, ei ole varmaan tämä innostus laantumassa ihan heti.

Mukavaa huhtikuun alkua!